Kokouksen aluksi pidettiin hiljainen hetki edesmenneen järjestöaktiivin, Reijo Haaviston kunniaksi. Hän toimi pitkään MTK-Jurvan yhdistyksessä niin puheenjohtajana kuin sihteerinäkin ja myös liiton edustajana MTK:n valtuuskunnassa.

Liitolla oli kunnia jakaa Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein Kimmo Ahopellolle Lappajärveltä sekä Matti Kilposelle Alajärveltä ja Suomen Leijonan ansioristi Marja-Leena Ojanperälle Teuvalta ja Minna Hakolalle Kuortaneelta (Minnan ansioristi jaettiin jo aiemmin MTK-Kuortaneen kokouksessa).

MTK-Etelä-Pohjanmaan johtokunnan puheenjohtaja Timo Kankaanpää vastasi avauspuheessaan kysymykseen ”Mitä MTK tekee”. Hän nosti esiin järjestön olleen viime vuonna Suomen aktiivisin lobbaaja ja mm. kansanedustajien mukaan asia pitää kyllä paikkansa.

Keskusliitto on valtuuskunnassa hyväksytyn toimintakertomuksen mukaan laatinut 153 lausuntoa, meillä liitossa niitä on tehty 14 kappaletta. Näiden lisäksi edunvalvontaa tekevät 13 muuta liittoa, 272 tuottajayhdistystä ja 50 metsänhoitoyhdistystä. Unohtamatta Brysselin toimistoa, jossa viedään viestiämme Euroopan päättäjille lukuisissa tapaamisissa ja kokouksissa. Edellä mainittujen tahojen lisäksi järjestössämme on reilut 250 000 jäsentä, jotka omilla tahoillaan tekevät merkittävääkin edunvalvontaa, kukin tyylillään. Koko puhe löytyy erikseen täältä.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Merja Högnäsbacka Isostakyröstä ja sihteerinä toimi toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Jaakkola.


Kokoukseen osallistui yhteensä 70 kokousedustajaa 21 yhdistyksestä, yhdestä manttaalikunnasta ja kahdesta osuuskunnasta. 
 
Toiminnanjohtaja esitteli vuoden 2024 toiminnan ja talouden, joka löytyy kootusti liiton sivuilta vuosikertomus julkaisuna täältä. 

Kokousalustus kuultiin MTK:n kansainvälisen kaupan johtajalta Thimjos Niniokselta. Hän kävi aluksi läpi Suomen ruokaviennin historiaa ja nykytilanteen, joka on tällä hetkellä Euroopan heikoin. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi kaksinkertaistaminen ja sen saavuttamiseksi on lähdetty tekemään toimia.

Ninios kertoi myös, miten kotimarkkinassa menee. Näppituntumalta ei kamalan hyvin, sillä kuluttajakäyttäytyminen on muuttunut merkittävästi. Kuluttaja on hintatietoinen ja noin 70 % valitsee tuotteensa halvimman hinnan ja tarjousten perusteella. Päätös jakautuu toki tuoteryhmittäin, joidenkin tuotteiden osalta kiinnitetään huomiota alkuperään, joillain ei.

Vienti on riskienhallintaa. Sillä haetaan lisäarvoa niille tuotteille, joille voidaan saada lisäarvoa. Rajataan riippuvuutta yhdestä markkinasta sekä yhdestä tai muutamasta asiakkuudesta. Valtion rooli elintarvikeviennissä on pieni, mutta siltä edellytetään sitoutumista. Palvelut pitää saada Suomessakin kuntoon, vähintään samalle tasolle kuin kilpailijamaissa.  Suomi on viennissä Euroopan heikoin, Virokin meni ohi. Ruotsiin viedään eniten, Viro, Saksa Alankomaat tulevat seuraavana.

Yleiskeskustelussa nostettiin esille mm. kuluttajatyön merkitys, onnistumiset Teams -vierailuissa ja toimenpidealoitteessa. Puhuttavia aiheita oli myös eläinten hyvinvointi, ravintosuositukset, turvepellot, kauran Don-mittaukset ja verotukseen liittyviä asioita.

Lisäksi keskustelussa nousi esille meneillään oleva perusopetuksen tulevaisuustyö. Siitä avoinna on tällä hetkellä kysely, johon linkki löytyy täältä.